Kaikki alkaa aina jostain, ja johtaa johonkin

Olen vaeltanut lukuisilla reissuillani lukuisten soiden yli, silloin kun ne ovat kartalla ja reitillä eteeni osuuneet. Ja silloinkin lähinnä sadatellen kuin ihastellen.

Toisinaan ovat kengät kastuneet, kun hyppy on katkennut mättäälle, joka olikin märempi, mitä osasin kuvitella. Tai en vain huomannut askeltaessani aluskasvillisuuden seasta pientä lammikkoa ja – plumps. Sinne upposi matkamiehen saapas.

Pohjoisten erämaavaelluksieni aikana olen ylittänyt soita, joiden loppua ei horisontissa näy. Siinä alkaa parempihermoinenkin kaveri turhautua, kun päivän toisensa jälkeen tarvot samaa kosteaa jänkhää maiseman vaihtumatta.

Suoherätys

Tällaiset suokokemukset muistissani lähdin muutaman erätoverin mukana kesällä 2021 viettämään yötä suolla. Toverini halusivat tutustuttaa minut suohon uudelleen vähän eri näkökulmasta. Rakkaus vähän pelättyynkin erämaiseen suoluontoon syttyi tuolla reissulla heti. Jokin syvempi ikiaikainen yhteys veti minut puoleensa. Soiden karu kauneus liikutti minussa jotain lähtemättömästi.

Maaemon mystiikkaa

Vaikka olen reissuillani kohdannut lintuja ja eläimiä tuon tuostakin, olivat suomaiseman kohtaamiset aivan omaa luokkaansa. Laulujoutsenten ylilennot ja kaakkureiden lipuvat liikkeet suolammessa. Sääksien siipien humina, pöllöjen päättäväinen pulina ja lepakoiden näyttävät lennot usvaan kietoutuneessa maisemassa. Mystinen hiljaisuus piti sisällään kaiken, mitä suomalainen luonto voi kulkijalle tarjota.

Seistessäni auringonnousun aikaan suolammen äärellä tunsin rauhallisuutta, jota en ole aiemmin kokenut. Ymmärsin, ettei päässäni ollut pyörinyt ainuttakaan arkista asiaa maallisesta maailmasta. Oli kuin maaemo olisi pitänyt minua kainalossaan ja antanut luvan päästää kaikesta turhasta irti.

Tuo hetki synnytti mission – tämän tunteen haluan jakaa muillekin.

Suomissio

Siitä se lähti. Voidakseni täyttää missioni halusin tietää vielä enemmän.

Vietän kaiken aikani soilla, kun siihen oli mahdollisuus, tutkien suoluontoa sekä soiden historiaa. Niin pientä asiaa ei olekaan, ettenkö sitä soista haluaisi oppia.

Olen lukenut kaiken käsiini saamani suohon liittyvän kirjallisuuden, tutkinut artikkeleita ja puhunut aiheesta kaikkien kanssa, jotka asiasta vähääkään ovat tietäneet. Olen puhunut soista ja kertonut kokemuksistani (läheisteni mielestä) kyllästymiseen asti. Mutta aina, kun olen kertonut rauhasta, jota suolla koen, olen saanut kuulijoiden kiinnostumaan aiheesta lisää.

Tämä taas on innoittanut minua tekemään vielä enemmän töitä sen eteen, että voisin viedä sinutkin kokemaan saman maaemon halauksen.

Soiden puolesta puhetta

Sosiaalisen median kanavani alkoivat täyttyä värikkäistä suopostauksista. Vähitellen seuraajien kiinnostus soita kohtaan kasvoi ja toi kanavilleni uusia seuraajia. On ollut hienoa lukea kommenteista, miten kirjoitukseni ovat innoittaneet väkeä vierailemaan soilla.

Olen päässyt puhumaan suon tarinaa sadoille alansa ammattilaisille, jotka etsivät työkseensä yrityksilleen paikkoja, joissa viettää uusien aktiiviteettien parissa esim. tyhy-päivää. Näiden innoittamana olen tuotteistanut reissuja yrityksille sekä yksityisille.

Tietoa, tarinoita sekä omakohtaisia kokemuksia, näitä viestejä olen saanut teiltä sadoittain. Teidän ja omakohtaisten kokemuksieni pohjalta loin suon tarinan, jonka välitän teille erilaisilla suoreissuilla syksyn aikana. Se on vahva tarina Suomen luonnon ja kansan vaiheista, joille sana suo herättää aina tunteita.

Ja näiden tunteiden herättäminen on missioni!